Make me love you again

Voi ei. Huomaan, että nykyään Miehen kanssa keskustellessani en edes pyri hienovaraisuuteen. En jaksa yrittää auttaa, vaan sanon, etten jaksa puhua aiheesta, en jaksa kantaa senkin huolia. Väitellessä en enää pyri ymmärtämään, vaan oon toisinaan tyly ja ilkeekin. Ehkä yritän sitte tällä luoda välimatkaa, ettei lopullinen päätös tuntuis niin pahalta.. kummallekaan.

Enkä siltikään haluais erota. Tilanne vaan oon kehittyny sellaseks, että tää suhde vaatii multa liikaa. Ja yhä; me ollaan oltu tässä niin pitkään, mä tahdon löytää tulevaisuuden. Mä en halua yrittää löytää toista, tää on jotenkin niin ainutlaatuista. Ja silti liian epätäydellistä.