Kannattaako pistää koko asetelma paskaks?

Mulla menee hermot tähän suhteeseen. Mitä enemmän onnistun rakastamisessa, sitä enemmän kärsin kateudesta, siitä kuinka huomaan Miehen katseen kulkevan muissa naisissa ja jopa välitän siitä. Tuntuu, etten riitä. Tekis toisinaan vaan pistää kerrasta poikki koko homma, siististi ja nopeasti. Kivuttomasti (?). Kyllä se löytäis uuden naisen vähän ajan päästä, ei se voi mua niin paljon rakastaa kuin väittää.

Mut mä tahdon sen yhteisen joulun, lomat, matkat, seksin, hymyt. Arjen jota kestää elää ilman suurta henkistä panostusta. Se on liian helppoo tyytyy siihen mitä on..

Tänäänkin joudun menemään sänkyyn ärtyneenä, itseeni tyytymättömänä, ajatus ystävissäni, joita Miehen katse liian innokkaasti arvioi.. Ja vielä kehtaa tunnustaa, että "katsoa saa, koskea ei". ARGH! Ei musta ole mihinkään. Ei mussa ole mitään katsottavaa sitten kai enää.

Veto - We are not your friends

"In a way I know all of the right words to say

I know excactly how this will end"

Make me love you again

Voi ei. Huomaan, että nykyään Miehen kanssa keskustellessani en edes pyri hienovaraisuuteen. En jaksa yrittää auttaa, vaan sanon, etten jaksa puhua aiheesta, en jaksa kantaa senkin huolia. Väitellessä en enää pyri ymmärtämään, vaan oon toisinaan tyly ja ilkeekin. Ehkä yritän sitte tällä luoda välimatkaa, ettei lopullinen päätös tuntuis niin pahalta.. kummallekaan.

Enkä siltikään haluais erota. Tilanne vaan oon kehittyny sellaseks, että tää suhde vaatii multa liikaa. Ja yhä; me ollaan oltu tässä niin pitkään, mä tahdon löytää tulevaisuuden. Mä en halua yrittää löytää toista, tää on jotenkin niin ainutlaatuista. Ja silti liian epätäydellistä.

Et sinä enää minua tahdo

Välillä tuntuu, et mä oon Miehelle pelkkää seksiä. Musertavaa.. Ja rasittavaa. Kun se oikein painostaa olemaan seksy heru. Mut en mä suostu sellaseen. Siltikin, se on rasittavaa, harmittavaa ja ärsyttävää. Eikö se tosiaan musta muuta halua, sittenkään..?

Ero pyörii yhä säännöllisin väliajoin mielessä.

Se vaikenee joka pelkää

Huoh. Se on niin tietämätön. Ahdistaa. Puhutaan tulevaisuudesta, loputtomasta loppuiästä, joka muka vietetään onnellisesti yhdessä. Vaan toinen meistä on jo onneton.