Olen suunnattoman surullinen, että niin kävi. Kaiken sen jälkeen tuntui, että olisin mielummin elänyt niissä ongelmissa Miehen kanssa kuin elänyt ongelmitta ilman häntä. Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan, vaikken enää koskaan palaakaan siihen, mitä ennen olin. En nimittäin edes muista, mitä oli elämä Miehen kanssa ja kuka olin silloin. Aikaa ei ole vielä kulunut tarpeeksi, että uskaltaisin muistaa.
Koska elämä kuitenkin jatkuu ja aika on kullannut muistoja jo jonkin verran, minulla on nyt uusi mies. Sekaannusten välttämiseksi nimitän häntä kuitenkin Pojaksi, koska poika hän vielä enemmän toistaiseksi on.
Koitan jatkossa saada kirjoitettua hieman useammin. Selvittelyä sieluni kaipaakin, sillä Mies on kevään ja kesän jälkeen vihdoin löytänyt takaisin mieleeni järkytyksen ja surun sokaiseman maailmani pikkuhiljaa hälvettyä. Ja yritäpä tässä sitten vielä ymmärtää, että uusi nuori rakkaus on täällä, Miehen paikkaa ottamassa.
