Valoisaa

Sain tänään positiivista palautetta. Jopa arvostettavalta taholta! Tai no, itse ainakin pidän tahoa arvostettavana. Anyway. Pitkästä aikaa tuntuu onnistuneelta jonkin asian suhteen.

Mies kävi. Oli sulosen hauskaa, näin taas suhteen puolikkaan, jolla on tulevaisuutta. Jotenkin silti mietityttää, että nautin niistä kaverillisista hetkistä enemmän. Ehkä se johtuu siitä, että vaan tuntuu niin huojentavalta nauraa. Nauraa, nauraa ja nauraa. Kaikki paha pois. Sitten on tilaa rakastaakin.

Ja tietysti mä rakastan Miestä. Sille on aina tilaa. Ei se ehkä välillä ole edes ollut tervettä, mut musta tuntuu, että tasapaino on löytymässä. 

Ah, onni.