Got a feeling my love
We've gotta get out
Before it brings us down
Mä oon päättänyt sen.. Ja aina siitä lähtien kun mä päätin, kaikki on tuntunu niin kevyeltä, huolettomalta. Mun ei tarvii ottaa sitä vakavasti.. Ei enää kauaa.. Se on jotenki lohduttava ajatus, et tää ei oo ikuista. Ja silti raastava.
Mut mä aina unohdan, ettei kukaan muu tiedä sitä, et mä oon päättäny. Sattuu, kun ne puhuu meistä meinä, kuten me oltais itsestäänselvyys. Se sattuu, koska ne ei osaa kuvitellakaan.. Musta tuntuu, et tää tulee kaikille yllätyksenä. Ehkä mulle itsellenikin.
Mul on suunnitelma. Mut miten uskaltaa toteuttaa se?
Miten uskaltaa luopua?
...
Uskallanko mä koskaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti